22. syyskuuta 2014

LAPSUUDEN LEMPILEFFA


Kun olin pieni, ehkä noin kahdeksan vuotias, mulla oli yksi sellainen elokuva, joka oli selkeästi yli muiden. Katsoin sitä todella usein ja osasin vuorosanat ulkoa. Kyseinen leffa taisi joutua useammankin kerran jäähylle, kun äiti kyllästyi hokemiin, jotka olin siitä oppinut. 

Muistan eräänkin kerran, kun hoin kovaan ääneen "syörähän ja piereskellään" rummuttaen samalla lelukattilaa. Tänä päivänä ei ole lainkaan vaikea ymmärtää, miksi äiti ei siitä pitänyt, mutta silloin en ymmärtänyt miksi elokuva joutui jäähylle. Taas. 

Kyseessä on siis elokuva nimeltä Häjyt, joka tänään tuli televisiosta. Ei ihan parasta viihdettä pikkutytölle, mutta jokin siinä viehätti. Oli hauska huomata, että vieläkin muistan repliikit ulkoa. Välillä arjen keskellä käytetään elokuvasta tuttuja lauseita perheen kesken ja naureskellaan niille. 

Katsoessani Häjyjä tänään mietin, mikä siitä teki niin ylivoimaisen hyvän elokuvan. No, eipä sitä paljoa tarvinnut miettiä, kun syitä alkoi tulemaan mieleen. Kokonaisuudessaan elokuva oli loistava, mutta nostan muutaman mielestäni mainitsemisen arvoisen seikan tähän.

- Näyttelijät. Pääosissa nähdään Samuli Edelmann ja Juha Veijonen, jotka ovat mielestäni ihan parhaita suomalaisia näyttelijöitä. Ja he myös sopivat rooleihinsa kuin nenä päähän. Pienenä taisin olla hieman ihastunut Antin (Juha Veijonen) pikkuveljeen Roopeen (Arttu Kapulainen), joka tietysti toi lisää mielenkiintoa elokuvaa kohtaan, heh. 
Kuva täältä

- Pohjanmaa. Onhan se hienoa katsoa, kuinka he kulkevat tutuissa paikoissa, melkein kotikulmilla. Olen siis Lapuan metsistä kotoisin, eikä meiltä kovin pitkä matka ole elokuvassa esiintyvän tanssilavan luo. 

- Murre. Vaikka en erityisemmin pohjanmaan murteesta pidä, täytyy nostaa hattua näyttelijöiden puhesuorituksille. Näyttelijöistä vain muutama on oikeasti kotoisin Etelä-Pohjanmaalta, mutta elokuvaa katsoessa ei pystynyt kertomaan, ketkä heistä on ja ketkä ei.

- Musiikki. Kaikista parasta elokuvassa on musiikki. Aina kun kuulen elokuvan tunnusmusiikin, kylmät väreet juoksevat selkää pitkin ja iho menee kananlihalle. Mieleen muistuu hetkiä lapsuudesta ja olo on nostalginen. Siinä vain on sitä jotain. Niin yksinkertainen, mutta silti niin kaunis. Ai että!


5 kommenttia:

  1. Yritin kimmentoora mut johonku se katos...pää pointti kai oli et hyvin sää kirjootat vaikken kyseisestä elokuvasta piittakkaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, no tää kommentti ainakin tuli :) Kiitos! Oon kyllä luullut että säkin tykkäät Häjyistä, kun ainakin mun tietääkseni muut meidän perheestä siitä tykkää.. Micke ja Taru ainakin :)

      Poista
    2. ...Tietenkään äiti nyt ei taida niinkään tykätä, sattuneesta syystä :D

      Poista
  2. On se ihan ok leffa mutta ei lemppari..tai sit mun pitääs kattoo se uudestaan..josko ymmärtääsin sit sen leffan paremmin 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jaa, toisaalta kun ajattelee niin ei se taida ihan sun tyylinen leffa olla.. :D En tiedä olisko se munkaan mielestä niin hyvä jos en olisi sitä kersana katsonut niin paljoa :D

      Poista

Jokainen kommentti on tervetullut. Kiitos! :-)