13. lokakuuta 2014

TÄSSÄ ON NYT JOTAIN MÄTÄÄ, SEN ILME EI VÄRÄHTÄNYTKÄÄN

Kävimme eilen vanhempieni ja siskoni kanssa Keskisellä kaupassa. Siinä kävellessäni äitini kanssa Keskisen Kyläkaupan kultakatuja aivan normaalisti (...miksi mun täytyy todistella ettei meidän käytöksessä ollut mitään outoa tai erikoista?) kun aivan yllättäen takaamme tuli joku tuntematon nuorimies lausuen sanat "Niin lähellä, mutta silti niin kaukana!" Minä ja äitini katsoimme häntä kuin kaksi kävelevää kysymysmerkkiä, sitten toisiamme ja taas häntä. Sanojensa painoksi hän toi vaaleanvioletin lompakkonsa pääni viereen, kuin verraten niitä keskenään. 

Päässäni raksutti vimmatusti, aivojen moottori pyöri tuhatta ja sataa, ja kun viimein sain suuni auki, tuli sieltä niinkin järkevä vastaus kuin "jaa" pienen naurahduksen kanssa. Joko tämä nuorukainen oli erittäin tyytyväinen vastaukseen tai sitten ei ollenkaan, mutta ainakin sen kuultuaan hän katosi aivan yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Emmekä näin ollen saaneet ikinä tietää mitä hänen päässään liikkui tai kuka hän oikeastaan edes oli. 

IMG_20141010_15000920141011_160329(1)_1

Myöhemmin samalla reissulla hiusvärini herätti mielenkiintoa kahdessa pikkupojassa. Heidän äitinsä oli valitsemassa itselleen hiusväriä vallaten koko käytävän, mukaan lukien sen kohdan mistä olisin erään tietyn hiusvärin tarvinnut. Suomalaiseen tapaan en tietenkään pyytänyt häntä väistämään, vaan odottelin vieressä kyllästyneen näköisenä. Tämä äiti siinä sitten mietti, millä pehkonsa värjäisi, niin pojilta tuli vastaus: "Värjää äiti pinkiksi... Pinkiksi! ÄITI VÄRJÄÄ PINKIKSI!" Nainen yritti hieman hyssytellä poikakultiaan, mutta ei kertonut syytään miksi ei värjäisi. Veikkaan että jos en olisi vieressä ollut, hän olisi saattanut sanoa poikkipuolisen sanan vaaleanpunaisesta väristä hiuksissa. No, tämä tietenkin on vain arvelua. Nainen otti mukaansa vaaleanruskean värien ja kun he lähtivät viimein pois, nuorempi pojista osoitti vielä minua ja sanoi "Olisit värjännyt ton väriseksi!"

Tämän kaltainen huomio yllätti minut, sillä hiukseni ovat olleet pinkit jo reilun kuukauden ajan, enkä sinä aikana ole suuremmin huomiota kanssaihmisissä herättänyt. Itse kun on jo niin tottunut hiusten väriin ettei huomaa niissä mitään erikoista. Ja onhan nyt tämän väriset hiukset aika yleisiä nykyään. Tavallaan rakastan tätä väriä, mielestäni se sopii minulle hyvin ja tuo eloa kasvoilleni, mutta toisaalta olen äärimmäisen kyllästynyt. Siksipä ostin uuden hiusvärin, josta lisää sitten tuonnempana... Vi ses!


6 kommenttia:

  1. Mullakin on joskus hurjana pikkuteininä ollut pinkki tukka, siis ihan kirkkaanpinkki, niin tiiän kyllä mistä puhut! Ihmisten ilmeitä oli kiva seurailla varsinkin, kun otti pipon tai vastaavan pois päästä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, mullakin on varmaan jokaista sateenkaaren väriä jossain vaiheessa hiuksissa ollut ja varmaan oon katseitakin saanut osakseni enemmän tai vähemmän, mutta koskaan ennemmin kukaan ei oo suoraan tullut kommentoimaan mitään.. :D Nääkin tosin on kirkkaan pinkit aina värjäyksen jälkeen, mutta haalistuu heti ensimmäisessä pesussa tuollaisiksi kun kuvissa :)

      Poista
  2. Jahas jahas..jotain uutta tulossa..kyllä mä tänään kakistan sen värin sun suusta jossei se oo jo sun päässä ;) ja aika jännä tosin että herättää pinkit nuan huomiota..tai no nii te olitte tuurissa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saahan sitä yrittää... :D No joo, mä kans Tarulle just varmaan lauantaina selitin, kuinka jonkun tytön blogissa se oli mainostanut että sai niin paljon huomiota kun oli värjännyt vaaleanpunaiseks, ni Tarulle sit sanoin että eipä mun päätä kukaan oo huomannu... :D

      Poista
  3. No joko sitä uutta tukkaa alkaa tulemahan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luultavasti huomenna tai sunnuntaina, riippuen kuinka kerkeän kuvaamaan ja lisäämään niitä... Siis jos niistä nyt tulee edes sellaiset ku haluan :D

      Poista

Jokainen kommentti on tervetullut. Kiitos! :-)