7. joulukuuta 2014

#7: NOVELLI: JOULUKSI KOTIIN

Hieron käsiäni yhteen ja kävelen samalla ympyrää pysyäkseni lämpimänä. Juuri maahan satanut lumi narskuu kivasti jalkojeni alla. On epätavallisen kylmää tähän aikaan vuodesta Södertäljessä, pakkasta lähes 20 astetta. Kaivan puhelimen taskustani katsoakseni kelloa. Lindan pitäisi olla jo täällä, hän ilmoitti jo kymmenen minuuttia sitten lähtevänsä. Turhautuneena selaan Facebookia.

"Tylsää, tylsää, tylsää..." ajattelen, "kylläpä ihmiset kirjoittavatkin tylsiä juttuja seinilleen." Törmään Lassen ja Kaisan kihlailmoitukseen ja naurahdan ääneen. He ovat kaveripiirissäni tunnettuja on/off-suhteestaan, jonka jokaisen riidan ja eron he ilmoittavat Facebookissa. Viimeksi viikko sitten he erosivat, enkä ole tiennyt heidän edes palanneen yhteen... Havahdun tuttuun kolinaan ja jarrujen vinkumiseen ja nostan katseeni.

"Vihdoinkin, tääl on ihan sikakylmä!" valitan Lindalle kun hyppään hänen vanhan Volvonsa kyytiin. 
"Joo mä tiedän, järkyttävä ruuhka..." Linda hymyilee pahoittelevasti, "mut täs sitä nyt ollaan, onks sul Sara se levy mukana?"

Mutisen myöntävän vastauksen, napsautan cd-soittimen päälle ja työnnän levyn sisään. Kyseessä on Antti Tuiskun Minun Jouluni -levy, joka on meidän molempien suosikkijoululevy. Pyörittelen kansia käsissäni ja tapailen sanoja hiljaa hyräillen, Lindan naputtaessa tahtia rattiin. Stereoissa pauhaa Palaan kotiin -niminen kappale, vilkaisemme toisiamme ja nauramme, että onpa osuvat sanat tähän tilanteeseen.

"Tästä tulee maailman paras joulu!" julistan varmana ottaen samalla hyvän asennon. Olemme matkalla Tampereelle perheidemme luo joulua viettämään. Siitä onkin jo aikaa, kun olen viimeksi Suomessa käynyt. Se taisi olla yli kaksi vuotta sitten, kun olin kuukauden kesälomalla. Minä, Sara, olen asunut Södertäljessä jo viisi vuotta, muutin heti yläasteen jälkeen. Opiskelin täällä lastenohjaajaksi ja valmistumisen jälkeen pääsin töihin päiväkotiin, jossa työskentelen vieläkin. Linda, paras ystäväni, taas muutti muutama vuosi sitten tänne, käytyään ensin ammattikoulun Suomessa. Hän työskentelee kokkina suosikkiravintolassamme, ja usein hän tuokin pieniä maistiaisia minulle, kun näemme.

Ajamme kohti Tukholmaa, ja kuten Linda sanoikin, ruuhka oli hirveä. Jouluaatto kolkutteli jo ovella ja ihmiset olivat matkalla viettämään sitä kukin omaan kaupunkiinsa - tai maahansa, no matkalla kuitenkin. Ruuhkaa lisäsi myös yllättäen huonontunut sää, sillä nyt lunta tuli kuin sieltä tunnetusta Esterin peräluukusta ja tuuli oli kova. Linda joutui taistelemaan pysyäkseen omalla kaistallaan, hänen Volvonsa, jossa oli vikaa jos toistakin, kun heittelehtii normaalissakin ajossa.

Reilun tunnin päästä olemme Tukholmassa, mistä ymmärtää ruuhkan tason, sillä yleensä matka kestää vain noin puoli tuntia. Onneksi olemme varanneet aikaa yllin kyllin, koska osa joululahjoista odottaa vielä kaupoissa. Ostoslistalla on myös uusi talvitakki, joten suuntaamme ensimmäisenä vaatekaupoille. Kiertelemme tuskastuneina ihmisjoukossa ikuisuudelta tuntuvan ajan, kunnes Linda nostaa nähtäväkseni nätin parkatakin.

"Oisko tää hyvä?" hän kysyy, vaikka varmasti tiesi mielipiteeni. Olin myyty, takissa oli kaikki mitä olin etsinyt aina tarpeeksi isoista taskuista karvahuppuun ja siniseen väriin. Kokeilen takkia päälleni ja se on täydellinen. Hieman kirpaisee katsoa hintalappua, mutta päätän silti ostaa takin itselleni joululahjaksi. Kiertelemme vielä hetken etsien lahjoja ja kun ostokset on hoidettu, laivan lähtöön on vielä pari tuntia aikaa, joten suuntaamme kahville vielä ennen satamaan lähtöä. Kulautamme kahvit kurkkuumme ja lähdemme kävelemään autoa kohti. Linda starttaa, mutta autosta ei kuulu muuta kuin pieni pihahdus.

Jatkuu ensi sunnuntaina.

Mitäs tykkäsitte? Novelli taitaa olla ensimmäinen, jonka olen kirjoittanut, joten kritiikkiä otan mieluusti vastaan.

Joulua odottaen

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiva kuulla! :) yllättävän vaikeaa kirjoittaa jostain sellaisesta mitä ei oo ite kokenut, ku tähän asti kaikki mun tekstit on liittynyt niin vahvasti muhun ja mun kokemuksiin...

      Poista
    2. Mutta eiköhän sekin sitten harjottelun myötä ala onnistumaan paremmin :D

      Poista

Jokainen kommentti on tervetullut. Kiitos! :-)