18. joulukuuta 2014

LUONTOKUVAAJA TANJA ILMOITTAUTUU

Oi, katsohan lintua oksalla pu... Kröhöm, siis reunalla lintulaudan. Halusin laittaa ensimmäisen ns. normaalin postauksen nyt joulukalenterin aikana, luultavasti tämä tulee olemaan myös ainoa sellainen. Nyt, kun lunta sitten vihdoin ja viimein saimme tänne Suomeemme kaukaisehen, ja kun olin hereillä valoisaan aikaan, nappasin toisen Tarun kameroista mukaani ja hipsin pihalle! Onneksi olen Hirvijoella, jossa ainoat vastaantulijat ovat omia perheenjäseniä tai eläimiä, joten ei tarvinnut miettiä miltä näytti vaan sai lähteä lähes suoraan sängystä kuvailemaan.

LINTU LINNUT

Ja kyllä sitten onkin vikkeliä nuo tirppaset, talitinttejäkö ne nyt on? Seison hetken, jos toisenkin lintulaudamme välittömässä läheisyydessä odottaen, että edes joku pieni peipponen uskaltautuisi ruokiaan hakemaan. Kyllähän siinä muutama kävi, mutta kun ei nuo refleksit ihan niin hyvin pelaa, usein ne kerkesivät poistumaan, ennen kuin kamera napsahti kuvan ottamisen merkiksi. Onneksi sentään pari julkaisukelpoista kuvaakin sain, vaikka eihän nämä nyt mitään vallan mahtavia olekaan. Mutta harjoitus tekee metsurin, eiks niin?

Otin myös muutaman maisemakuvan, joista tulikin todella sinisiä, muokkauksesta huolimatta. No mutta sehän ei haittaa ollenkaan, sillä niitä katsellessa voi vaikkapa laulaa kun taas saapuu hetki sininen... Vielä kun olisi Fazerin suklaata kylkiäisenä, oi nam! Suklaasta tulikin mieleen, ettei taida minusta tulla leipuria. Sulatin tuossa eilen suklaata, eikä siinä mitään, ensimmäinen satsi onnistuikin ihan hyvin. Tarvitsin kuitenkin hieman lisää suklaata, joten laitoin muutaman palan vielä mikroon sulamaan. Niitä ei ehkä olisi kannattanut laittaa samalle lautaselle, jossa oli vielä hieman sitä jo sulatettua suklaata, eikä sen lautasen ehkä olisi tarvinnut olla mikrossa niin kauaa, kuin sen ensimmäisen... 

Puolustuksekseni voi sanoa, etteipä muutkaan tässä perheessä kovin taitavia leipureita ole. Äitini eräänä iltana leipoi Wilhelmiina-keksejä. Hän teki kaksinkertaisen annoksen taikinaa, ja neljän ruokalusikallisen sijaan laittoikin neljä desilitraa siirappia. Sekin huomattiin vasta, kun ensimmäiset keksit tulivat uunista, hah... No mutta, ei sen enempää tämän perheen leivontataidoista, tässäpä nämä sinisen hetken kuvat!

LUNTA SININEN MAISEMA

Palaillaan asiaan taas huomenna kello 12.00 joulukalenterin merkeissä! Ja heittäkää ihmeessä kommentteja kuvista, olisi kiva saada jonkinlaista rakentavaa palautetta, että voisi kehittyä kuvaajana!


2 kommenttia:

  1. Olisikohan "keskellä ei mitään" -asumisen paras puoli juurikin tuo ettei tarvitse miettiä miltä näyttää kun poistuu talosta? Mulla oli ihan samoja mietteitä kun sunnuntaina lähdin kuvaamaan lumimaisemia...

    Talvella vaan tosiaan on vähän vaikea saada epäsinisiä (onkohan tuo sana?:D) kuvia. Toisaalta tuohon viimeiseen kuvaan oikeastaan sopii todella hyvin tuollainen väritys! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No todellakin, ei yhtään tarvitse pelätä, että joku tulisi vastaan :D Mähän en itse täällä asu, vaan oon nyt vanhempieni luona joulua viettämässä.

      Joo, huomasin myös... Sitten kun yritti jotenkin muokata niitä, niin tuntui että laatu vain kärsii. Voi kiitos, mä tykkäsin kans tuosta viimeisestä kuvasta! :)

      Poista

Jokainen kommentti on tervetullut. Kiitos! :-)