6. elokuuta 2015

TOIVEPOSTAUS: MINUN USKONI



Minä uskon Jumalaan,
Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan, 

ja Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme,
joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,
astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista,
astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella
ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,

ja Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden,
syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän.

Aamen.  Mitäpä siihen sitten lisäämään, selvään asiaan. "Sentähden jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa." (Matt. 10:32)

MOI

No ei vaiskaa, juksutin vain, ette te näin helpolla tästä pääse, haha. Kirjoitin muutama kuukausi sitten Kaapista ulos -postauksen, jossa kerroin olevani uskovainen. Sen jälkeen multa on toivottu paljon uskostani kertovaa postausta, joten ajattelin nyt olevan hyvä aika sellaiselle. En tahdo tuputtaa uskoani enkä yrittää käännyttää teitä, mutta toivon tämän siunaavan jotain teistä.

Olen saanut syntyä kotiin, jossa äiti ja isä on uskovaisia ja sen vuoksi olen kuullut Jeesuksesta jo pienenä paljon. Meitä lapsia ei ole kuitenkaan aivopesty, kuten joku saattaa kuvitella, vaan vanhempamme on antanut meille vapaan tahdon, aivan kuten Jumalakin antaa. Elin pitkään lapsenuskossa, eli en sen kummemmin itse lukenut Raamattua tai ajatellut asiaa, uskoin vain. Ala-asteen viimeisillä luokilla aloin kapinoimaan sääntöjä ja auktoriteettejä vastaan, kääntäen selkäni uskolleni ja Jumalalle. 

Muutaman vuoden ajan elin ajattelematta uskonasioita, kokeilin mitä maailmalla oli mulle tarjottavana. Voin henkisesti todella huonosti tuona aikana, olin masentunut ja tuntui, kuin sisälläni olisi ollut pelkkää tyhjää. Yritin täyttää tätä tyhjyyttä "seurustelemalla" monen pojan kanssa, vaihtaen poikaystävää aina, kun edellinen alkoi kyllästyttää. Kesän 2006 alussa kuulin, että silloinen poikaystäväni oli pettänyt mua ja jätin hänet. Tämä satutti silloin kovasti, tunsin olevani arvoton. Aloin miettimään uskonasioita uudelleen ja päätin antaa Jumalalle mahdollisuuden, sillä mitäpä mä siinä menettäisinkään.

MOI2

Se oli mun elämäni parhain päätös. Tyhjä tunne sisältäni täyttyi eikä mun tarvinnut enää hakea rakkautta ja hyväksyntää vaihtamalla poikaystäviä kuin sukkia. Masennus vaihtui iloon. Vaikka olen pessimistinen ja melko negatiivinenkin ihminen joissain asioissa, mulla on kuitenkin ilo sisälläni. En väitä, että elämäni olisi ollut pelkkää ruusuilla tanssimista uskoontulon jälkeen, tai etten olisi kohdannut vaikeuksia elämässä. Niitä tulee väistämättömästi ihan jokaiselle. Niissä tilanteissa kuitenkin tiedän, ettei mun tarvitse yksin jaksaa, vaan Jeesus on aina mun kanssani. 

Joku kysyi multa, että miten usko näkyy mun elämässäni. Se näkyy muun muassa siten, että käyn (helluntai)seurakunnassa säännöllisesti, yleensä pari kertaa viikossa, luen Raamattua ja rukoilen. Tällä hetkellä olen mukana viikon mittaisessa kesäraamattukoulussa. En myöskään juo humalahakuisesti, polta tupakkaa tai kiroile. En kuitenkaan ole täydellinen, vaan teen syntiä joskus, niin kuin jokainen meistä. Usko näkyy myös luottona Jumalaan. Luotan siihen, että asiat järjestyy, vaikka vastoinkäymisiä tulisikin, koska Jumala on nähnyt kaiken jo edeltä käsin. 

Varmasti joku miettii nyt järkiperusteluja sille, miksi uskon Jeesukseen. 15-vuotiaana olin Kiparilla (Vapaakirkon järjestämä rippileiri) ja niskani/hartiani olivat todella jumissa, pää ei kääntynyt ilman viiltävää kipua. Iltatilaisuudessa muodostimme pieniä ryhmiä, joissa rukoilimme toistemme puolesta, ja siinä sai kertoa, jos oli jokin erityinen rukousaihe. Mainitsin kipeästä niskastani, ja leirikaverini rukoilivat sen puolesta. Rukouksen aikana kipeässä kohdassa tuntui lämpö, jonka jälkeen niskani oli täysin terve, ei minkäänlaista kipua jäljellä. Tyypit, jotka rukoilivat puolestani olivat ihan tavallisia 15-vuotiaita leiriläisiä, eivätkä he tehneet mitään muuta, kuin pyysivät Jumalaa parantamaan kivun. Mulle se oli aika vahva merkki Jumalan olemassaolosta. Ja näitä tapahtuu ihan tämän tästä, tuosta voitte vaikka lukea erään tarinan.



MOI3

Mihin te uskotte vai uskotteko mihinkään? Millä tavoin se vaikuttaa teidän elämäänne? Ps. Poikkeuksellisesti tänään postaus, eli huomenna ei tule vaikka perjantai onkin :-)

38 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, jotenkin älyttömän suloinen tää sun kommentti :-) Mutta näinhän varmaan suurin osa suomalaisista on, ettei osaa sanoa uskooko vai ei, ja varmasti uskonasiat on aika vieraita, jos ei ole uskovaisesta perheestä, vaikka kristitty maa ollaankin. Mä en myöskään juuri luterilaisessa kirkossa käy, mun mielestä helluntai- ja vapaaseurakunnat sopii paremmin mulle, siellä on vähän monipuolisempia ja rennompia iltoja :-) Ei tietenkään kirkonkaan tapahtumissa mitään vikaa ole, samaan Jumalaanhan siellä uskotaan :-)

      Hih, tuo oikeasti vahvisti todella paljon mun uskoani! Tällaisia asioita tapahtuu päivittäin ympäri Suomea, oon kerran nähnyt kuinka tyyppi nousi pyörätuolista ja lähti kävelemään, vaikka ennemmin se oli ollut mahdotonta! :-) Mä oon kyllä vähän eri mieltä tuon papin kanssa, vaikka en asiantuntija olekaan. Kyllä mun mielestä saa kyseenalaistaa uskoaan, Raamatussakin kerrotaan kuinka tyypit vaati jonkun merkin Jumalalta, ennen ku uskoivat.

      Kannattaa lukea hengellistä kirjallisuutta tai käydä seurakunnissa jos yhtään asia kiinnostaa, varmasti jompaan kumpaan suuntaan se usko sitten liikkuu :-D

      Poista
    2. Meidän kirkko järjestää iltamessuja ja nuorten juttuja, joihin oon päässyt tutustumaan tässä riparivuonna ja ei vitsit ne on rentouttavia ja hauskoja! Jotenkin kirkko vaikuttaa niin jäykältä jos siellä ei koskaan käy :--D

      Poista
    3. Ai, no mutta vähä hyvä juttu! :-) Mä oon käynyt niin vähän kirkon nuorten tapahtumissa, yleensä vaan perusjumalanpalveluksissa, jotka kieltämättä on vähän jäykköjä. Mutta mahtavaa jos siellä on kivoja iltoja! :-)

      Poista
  2. Aivan ihana postaus. ♥ Ihanaa lukea tämmöisiäkin postauksia, sillä ainakin minulle tämä aihe on tärkeä. Uskon itse myös jumalaan, ja voin sanoa että pitkälle olen päässyt elämässäni uskon avulla. Vaikka elämä ei aina olekkaan mitään ruusuilla tanssimista, niin silti kauniita pieniä ihmeitä tapahtuu. Rukoilen aina illalla nukkumaan mennessäni sekä aamuisin heti silmäni aukaistua. Itselleni on tapahtunut niin paljon selittämättömiä asioita, joiden takia uskon jumalan olemassaoloon. Mutta hei, oikeasti tää oli todella ihana postaus. Haleja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihana saada tällaista palautetta! :3 Rukoilu onkin tosi tärkeää, mulle ainakin, tuntuu että sen avulla päivät sujuu paljon paremmin. Joskus pari vuotta sitten heräsin yöllä painajaisiin, ja sama painajainen hyppäs silmien eteen, jos yritin nukahtaa. Se oli todella ahdistavaa, mua ihan pelotti se tilanne hereillä ollessakin. Aloin mielessäni laulamaan erästä ylistyslaulua, ja siihen nukahdin, enkä enää nähnyt painajaista! :-) Mahtavaa, että oot saanut kokea selittämättömiä asioita, jotka on vahvistanut sun uskoa, ne on aina niin siistejä!! :-) Haleja sulle myös!

      Poista
  3. Mulla on samanlaiset lähtökohdat perheessä ollut kun sulla. Vanhemmat ja isovanhemmat äidin puolelta oli/on kristittyjä. Tottakai se näkyi kasvatuksessa, minut ja pikkuveljeni laitettiin kristilliseen kouluun ala-asteella. Tottakai sillon sitä uskoi siihen mitä luki kuvaraamatusta ja kuuli vanhemmilta, käytiin seurakunnassa ja pyhäkouluissa. Jossain vaiheessa se kaikki sit vaan jäi, vanhemmat eros ja kun itse alkoi ymmärtämään enemmänkin asioita, alkoi pohtimaan että mikä onkaan mailman synty tarina. Enään se ei ollut niin mustavalkoista kun lapsena. Kävin riparin ja varmaan joskus sillon 14-16 vuotiaana aloin miettimään sitä että mihin mä todella uskon enkä vieläkään osaa päättää, mihin mä uskon. Kiroilen ihan liikaa, juon humalahakuisesti mutta en polta. Ei vaan kaikki oo niin helppoa kuin sillon lapsena. Tulipas pitkä stoori mutta :D

    http://myynmaailma.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla tais käydä samoin silloin ala-asteen viimeisillä luokilla, että aloin pohtimaan asioita, enkä enää osannut uskoa. Migreeninhän siitä saa, kun asiaa alkaa järjellä ajattelemaan :-D Kuitenkin mun usko vahvistuu vaan joka päivä, varsinkin nyt kun oon ollut tuolla kesäraamattukoulussa. Siellä oppii paljon uutta tietoa ja historiaa, esimerkiksi Vanhassa Testamentissa on ennustettu Jeesuksen ristinkuolema naurettavankin tarkasti, vuosien tarkkuudella, vaikka se on kirjoitettu paljon ennen kuin Jeesusta oli olemassakaan. En nyt muista mikä kohta se oli, mutta siellä puhuttiin sen ajan vuosiviikoista, ja jos ne lasketaan nykyisiksi vuosiksi, saadaan se väli, mitä näillä tapahtumilla oli tutkijoiden laskujen mukaan. Musta aika siistiä :-D

      Ei mut kiva vaan, että tuli pitkä kommentti :-) Kiva kuulla vähän muidenkin tarinoita!

      Poista
  4. Ihana postaus!! Mä uskon myös Jumalaan, ja se vaikuttaa oikeastaan kaikin tavoin mun elämääni. Muutin viime kesänä täysin vieraalle paikkakunnalle, ja uskon että Jumala johdatti mut tänne, koska nyt oon onnellisempi ku koskaan enkä tahtois muuttaa täältä koskaan pois :D
    Pakko muuten sanoa, että sä oot älyttömän kaunis! Varsinkin tuo ensimmäinen kuva on aivan ihana :)♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau! Mahtavaa, että Jumala on johtanut sua ja että oot onnellinen siellä missä oot :-) Voi kiitos paljon! :-)

      Poista
  5. Tää oli kiva postaus, koskettaa itteänikin, sillä oon myös uskovainen:) Hienoo kuulla ettet kiroile tai juo humalahakuisesti, sillä moni joka sanoo olevansa uskovainen ja uskoo raamattuun jne ni silti kiroilee ja juo humalaan ittensä, mitä en ymmärrä koska raamattu on niitä selvästi vastaan :D
    Haluaisin kysyä sulta yhtä juttua. En siis tuomitse sua tai mitään mutta haluan vaan kysyä mitä mieltä sä oot tästä tai miten sä tän asian ymmärrät:) Että kun raamatussa on että jokainen on luotu Jumalan kuvaks ja rttä ei saa muokata Jumalan luomistyötä (siis ihmisessä). Mä ymmärrän sen niin etten meikkaa tai värjää hiuksia tms... Ni haluisin kuulla sun mielipiteen tähän :)

    Kiva et puhut tästä näin avoimesti, oot mahtava!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :-) Hienoa, että säkin oot uskovainen! Itse uskon, että esim. kiroileminen ja humalahakuinen juominen on syntiä siinä missä moni muukin asia, ja sen vuoksi "kiellettyä" Raamatussa. Tuo kielletty on heittomerkeissä siksi, että uskon, ettei Jumala varmasti tahdo mielivaltaisesti vain kieltää ihmisiltä "kivoja" asioita, vaan pikemminkin asetti nuo rajat, ettei ihmiset satuttaisi itseään. Samoin kuin maallinen isä (ja äiti) asettaa rajat lapsilleen rakkaudella, ettei lapset rikkoisi itseään. Eli ei ne asiat, vaan ne seuraukset, jos ymmärrät mitä tarkoitan :-)

      Hyvä kysymys, kiitos siitä :-) Itse näen tämän näin, ettei meitä ole luotu ruumiillisesti muistuttamaan Jumalaa, sillä Raamattu antaa ymmärtää, että Jumala on vain henki, ilman konkreettista ruumista. Tietenkin Jeesus, joka on myös Jumala, oli ruumiillinen henkilö, mutta en usko, että meidän täytyisi ruumiillisesti muistuttaa Häntä. Uskon Jumalan kuvan tarkoittavan lähinnä sitä, että on Jumalan mielen mukainen. Tällä sivulla oli hyvin selitetty, kuinka itse tämän ajattelen:
      http://www.gotquestions.org/Suomi/Jumalan-kuva.html

      En siis usko (niin kuin mun ulkomuodosta voi päätellä), että hiusten värjääminen tai meikkaaminen olisi kiellettyä. Tämä vähän riippuu siitä kuinka Raamattua tulkitsee, mutta itse uskon näin. Uskon myös, että Jumala voisi puhua mulle (ja muille jotka meikkaa ym), jos se olisi väärin, koska Hän ei varmasti tahdo, että väärinymmärryksen takia niin monet toimisivat väärin. Toivottavasti sait kiinni mun ajatuksesta :-)

      Kiitos paljon vielä kysymyksestä, ja kysy ihmeessä lisää, jos jäi jokin askarruttamaan :-)

      Poista
  6. Wautsi! Ihanan rohkea postaus! Täällä yksi uskovainen myös ja oli ilo lukea myös sun tarina. :-) Siukkiksii!

    oliviamyllyla.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :-) Mahtavaa, että säkin oot uskossa. Oikeastaan luulen, että oon nähnytkin sut joskus jossain nuorten tapahtumassa :-) Samoin sulle!

      Poista
  7. Ihanan rehellistä tekstiä <3 täällä myös yksi hellari :) ! Kaunis olet ja mahtavan rohkea! Jatka samaan malliin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :-)<3 kiva kuulla, että löytyy muitakin uskovaisia :-)

      Poista
  8. aivan ihana ja rohkea postaus - niinkuin sinäkin!! hurjasti siunausta sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti! :3 Siunausta sulle myös! :-)

      Poista
  9. Uskon itse hieman erillä tavalla kristittynä ja mitä tuohon ulkonäön muokkaamiseen tulee, niin ajattelen että minä ja muut samalla tavalla uskovat ihmiset erotumme pelkästään jo ulkonäöllä maailman ihmisistä, eli epäuskovaisista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Entä leikkaatko hiuksia? Saako mies ajaa partaa tai nainen vaikkapa säärikarvoja? Mielestäni nämä muokkaavat samalla tavalla ulkonäköä kuin vaikka hiusväri. Ja onhan paljon ei-uskovia, jotka eivät meikkaa tai värjää hiuksiaan :-) Uskon, että meidän kuuluu erottua maailmasta mieleltämme, teoiltamme ja sanoiltamme, ei niinkään ulkonäöltä. Vaikka kyllähän uskovista loistaa Jumalan kirkkaus, joka voi näkyä myös ulkonäössä :-)

      Poista
  10. Amen sis, hyvä teksti :) blessings!

    VastaaPoista
  11. Voi miten ihana kirjoitus! Oot hurjan rohkea! :) Mä oon myös hellari ja usko merkkaa mulle kaikkea elämässä, en todellakaan olisi sama ihminen ilman uskoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :-) Ihana kuulla, että säkin oot uskovainen :-)

      Poista
  12. Tää oli hyvä ja mielenkiintoinen postaus vaikken itse uskokkaan mihinkään :)

    VastaaPoista
  13. itse asun maalla joten kirkko pakostakin tuodaan jokaiseen tilanteeseen ja elämänvaiheeseen mukaan. leirit, päivähoito ja kerhot ovat seurakunnan järjestämiä, pappi puhuu joka torstai aamunavauksessa keskusradiosta sekä kaikissa kevätjuhlissa ja lakituksissa. kirkkoon on pakko mennä koulun mukana eikä se, että sanot olevasi ateisti riitä syyksi. kun siihen ympäristöön kasvaa, ei oman uskon pohtimiselta voi välttyä. lapsuus meni lapsille tarkoitettuja raamattukirjoja lukiessa, seurakunnan kerhoissa ja niin edespäin. yläaste oli hyvin kapinallinen ja vahvasti ateistinen vaihe mun elämässä. riparilla en osallistunut mihinkään, suostunut rukoilemaan tai laulamaan koska koin sen naurettavaksi ja noloksi. jostain syystä kuitenkin lähdin isoskoulutukseen ja sitten napsahti. alkoi tuntua siltä että kuulun johonkin, sillä seurakunnan nuorisotoiminta otti mut osaksi jotain isompaa. sain paljon kavereita ja tunsin itseni hyväksytyksi, vaikka joskus olin kiusattu. tavallaan siis usko palasi elämään. en nyt tiedä uskonko siltikään kaikkeen, mitä raamattu sanoo ja uskonko täysin jumalan tai jeesuksen olemassaoloon. ehkä oma uskoni on lähinnä sitä, että minulla on joku johon tukeutua pahan olon iskiessä, raamatusta löytyy hyviä elämänohjeita ja seurakunnassa tunnen itseni osaksi jotain. sanoisin olevani siis enemmänkin jotain agnostikon ja uskovaisen välimaastosta jotain määrittelemätöntä.

    tuletko maata näkyvissä -festareille syksyllä? erittäin hyvä ja kiinnostava postaus, pakko ruveta seuraamaan blogiasi!

    emiliannas.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, kiitos paljon että jaoit tarinasi! :-) Apua, en nyt tiedä mitä tähän pitäisi kommentoida... Mahtava juttu että oot saanut kavereita ja tunnet itsesi hyväksytyksi :-) Oon sitä mieltä, ettei kannata "purematta niellä" kaikkea, mitä on kuullut Jumalasta, vaan tutustua itse aiheeseen ja muodostaa oma mielipide sen kautta. Itse uskon, että Raamattu on täysin Jumalan sanaa, vaikkakin ihmisten kirjoittama. Siksi Raamattu ei mielestäni ole täysin mustavalkoista, ja itse tutkin Raamattua rukouksen yhteydessä, että tajuaisin, mitä siellä oikeasti sanotaan, se kun on täynnä vertauksia ja kielikuvia :-)

      En osaa vielä sanoa, toisaalta tahtoisin kovasti tulla, mutta saa nyt nähdä :-) Luultavasti en ainakaan koko ajaksi, mutta saattaa olla, että tuun käymään. Kiitos paljon ja tervetuloa joukkoon!

      Poista
  14. Muakin kiinnostaisi löytää joku kiva kirkko, mutta en tiedä mistä sellaisia oikein kannattaisi edes etsiä. Ja saako niihin mennä ja huolisiko mikään seurakunta ylipäätään minua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietysti saa mennä ja kyllä huolii! :-) Täällä Seinäjoella on ainakin niin iso helluntaiseurakunta, että ei välttämättä edes huomaa, jos joku on ekaa kertaa siellä. Toki vaikea sanoa, mikä on muiden seurakuntien ja kaupunkien tilanne, mutta uskon kyllä, että oot todella tervetullut sinne minne meetkin :-)

      Poista
  15. Mitä ajattelet eri herätysliikkeistä jotka sanovat uskovansa kolmiyhteiseen Jumalaan ja lukevat Jumalan sanaa Raamatusta, mutta tulkitsevat sitä mahdollisesti eri lailla ja käyttäytyvät sen vuoksi eri lailla? Uskotko että he uskovat samaan Jumalaan kuin sinä ja pääsevätkö he taivaaseen? Ketkä sinä "luokittelet" kristityiksi?

    Sori kun näin kyselen, mutta nuo kysymykset ovat olleet mielen päällä ja en ole tiennyt keltä niitä kysyä. Vanhempani ovat kummatkin vanhoillislestadiolaisista perheistä mutta he kumpikin ovat jättäneet kyseisen liikkeen joten emme ole v-lestadiolaisia. Olemme kuitenkin käyneet suvi- ja kesäseuroissa ja äitini on vienyt minua ja siskoani paikallisen ry:n päiväkerhoon ja raamattuluokkiin. Äitini kuitenkin itse meikkasi, joi alkoholia ja poltti tupakkaa vasten vl tapoja, mutta kielsi meitä meikkaamasta, värjäämästä hiuksia ja ottamasta lävistyksiä. Sunnuntaisin emme käyneet kuitenkaan käyneet seuroissa ja kotona ei muutenkaan puhuttu Jumalasta tai uskosta vaikka meillä olikin Lasten Raamattu, luimme iltarukouksen ja meillä oli joitain srk:n kirjojakin. Tänä kesänä kävin srk:n rippikoulun. Tunnen itse olevani uskovainen mutta en tiedä miten uskoa ja mihin kuulun/keiden seuraan kuulun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kiitos mielenkiintoisesta kysymyksestä! Vaikka en mikään asiantuntija olekaan, niin on kiva, että kysymyksiä tulee :-)

      Raamatussa opetetaan, että uskomalla Jeesukseen pääsee taivaaseen. Eli siis se henkilökohtainen usko on se, mikä ratkaisee. Mun mielestä kukaan muu ei voi sanoa toisesta, että se on "oikea uskovainen" tai että se pääsee taivaaseen. Ei me koskaan voida tietää minkälainen se henkilökohtainen suhde jollakin muulla on Jumalan kanssa :-) Raamattua on melko vaikea tulkita, mutta uskon, että kun rukoillen lukee Raamattua, Jumala avaa sen sillä tavoin kuin Hän on sen tarkoittanut. Voihan se olla, että sama kohta Raamatussa on tarkoitettu tajuttavaksi eri tavalla eri ihmisille, Jumalan tarkoituksia ei voi koskaan tietää. Uskon myös, että jos joku tulkitsee "väärin" Raamattua ja elää siksi vasten Jumalan tahtoa, Hän kyllä antaa sen omantunnonpiston, mistä ihminen tajuaa tekevänsä väärin :-)

      En nyt tiedä oliko tämä mun vastaus tarpeeksi laaja tai tyydyttävä, mutta saa kysyä jos jäi jotain epäselvää :-) Kaikkea hyvää sulle! :-)

      Poista
  16. Mäkin oon hellari. Ennen meikkasin ja värjäsin tukkaa. Sitten jumala ilmestyi minulle. Olin autokolarissa jonka jälkeen vaivuin koomaan. Kävin ikään kuin kuoleman porteilla. Tapasin siellä kuolleen äitini. (Kuoleman porteilla käynnistä olen kirjoittamassa kirjaa. Kirjoittamalla selvitän päätäni ja lievitän stressiä). En olisi päässyt taivaaseen. Jumala antoi minulle uuden mahdollisuuden. Jumala antoi ohjeeksi olla muokkaamatta hänen luomistyötään. Hiuksien ja parran leikkaamisen hän myönsi, mutta tulkitsin että meikkaus, lävistykset ja tukanvärys olisi lopetettava. Nyt minulla on ollut henkisesti parempi ja vapaampi olo. Toivon että muutkin tekisivät samoin kuin minä. Haluan että muutkin pääsevät taivaaseen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käytät sanaa "tulkitsin", eli Jumala tai Jeesus ei siis sanonut tarkoittavansa sitä suoraan? Mä en mitenkään jaksa uskoa, että armollinen ja rakastava Jumala heittäis niin montaa ihmistä, jotka on Hänelle äärettömän rakkaita, hukkaan pelkästään hiusten värjäämisen tai meikkaamisen takia. Maailmassa on kuitenkin niin paljon muutakin pahaa, koska me kaikki ollaan syntiä tehty, ihan kaikki, oli sitten luonnollisen väriset hiukset tai ei. Uskon myös, että Raamatussa selkeästi asia kiellettäisiin, jos uskovaisilta moiset asiat olisi kiellettyjä. Raamatun tulkinnassa täytyy myös muistaa ajatella, kenelle ne on kirjoitettu ja mihin aikaan. Kuitenkin Raamatun keskeisin sanoma on Jeesuksen risti ja sen kautta saatu armo, ja se, että uskomalla Jeesukseen pelastuu :-) Ehkä olen väärässä, mutta näin mä sen asian näen.

      Olisi mielenkiintoista lukea se sun kirja sitten kun se valmistuu, vinkkaahan ihmeessä tänne, jos/kun saat sen myyntiin :-)

      Poista
  17. Musta tuntuu itseasiassa että ääriateistit on nimenomaan se tuomitsevin porukka, ei niinkään uskovaiset. Maailmankuvan täytyy olla aika rajoittunut jos ei aikuisiässä pysty hyväksymään sitä että maailmassa on paljon järjelläselittämättömiä asioita.

    Sun viimeisin kommentti oli tosi hyvä, varsinkin tuo kohta "Raamatun tulkinnassa täytyy myös muistaa ajatella, kenelle ne on kirjoitettu ja mihin aikaan. Kuitenkin Raamatun keskeisin sanoma on Jeesuksen risti ja sen kautta saatu armo, ja se, että uskomalla Jeesukseen pelastuu." Uudessa testamentissa muistaakseni ilmaistaan hyvinkin selkeästi että Jeesuksen kuolema ns. "kumosi" kaikki vt:ssa mainitut säännöt juutalaisille, mm. tämä paljon puhuttu homoseksuaalisuuskohta.

    En halua itsekään tuomita kenenkään henkilökohtaisia ajatuksia, mutta ei uskon pitäisi tuntua elämää rajoittavalta vaan nimenomaan antaa iloa, rakkautta ja turvaa.

    Ps. luin sun blogin läpi tässä yksi päivä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä se. Aina ajatellaan, että uskovaiset on niitä, jotka kulkee tuolla tuomitsemassa ihmisiä helvettiin, mutta sanotaanhan jo Raamatussakin, että se, joka on synnitön heittäköön ensimmäisen kiven. Toki löytyyhän niitä ääripäitä jokaisesta suuntauksesta, jotka pitävät omaa uskoaan (tai öö, epäuskoaan?:-D) ainoana oikeana, eivätkä voi hyväksyä eriäviä mielipiteitä. Tai no tietenkin mäkin ajattelen, että Raamatun Jumala on se oikea Jumala, koska mulle se on sitä, mutta hyväksyn kyllä nekin, jotka ajattelevat toisin :-)

      Joo, mäkin muistelisin sellaista, en nyt äkkiseltään kyllä muista missä kohdassa niin sanotaan. Ja mikä idea koko ristinkuolemassa olisi ollut, jos ne samat lait olisivat pysyneet sen jälkeenkin :-D Googlettamalla löytyi tällainen lause, joka mun mielestäni oli hyvin kiteytetty, vaikka niinkin luotettavasta lähteestä sen löysin, kuin Wikipediasta: "Mooseksen laki ja kymmenen käskyä kuuluvat juutalaisuuteen. Kristityt ovat uudessa liitossa, jonka perustana on Jeesuksen sovituskuolema ristillä ja pelastus armon, eikä tekojen kautta, jonka vuoksi Mooseksen laki ei koske heitä, mutta kymmenen käskyä ovat osa kristillistä uskoa."

      Tokihan ut:stäkin löytyy sääntöjä ja ohjenuoria, kuinka elämä olisi hyvä elää, mutta ne eivät mielestäni ole verrattavissa kuitenkaan vt:n käskyihin. Tärkeintä on kuitenkin se, että tahtoo elää Jumalan tahdossa ja aidosti katuu sekä pyytää anteeksi, jos/kun tekee syntiä. "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut" sanotaan Apostolien teoissa (16:31) :-)

      Oho, kuinka oot jaksanut :-D Toivottavasti oli edes mielenkiintoista luettavaa, etkä jälkikäteen miettinyt, että heitinpä tuossa noin paljon aikaa täysin hukkaan, hahah :-D

      Poista
  18. - Tää on aivan mahtava postaus! Kiitos, kun linkitit :)

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on tervetullut. Kiitos! :-)