13. huhtikuuta 2016

TAPPAAKO BLOGGAAMINEN LUOVUUDEN?

bloggaaminen

Siinäpä se kysymys tulikin, heti otsikossa. Tappaako bloggaaminen luovuuden? Nyt veikkaan, että suurin osa siellä ajattelee, että mitä mä nyt höpisen, ei tietenkään tapa. Sehän vain lisää sitä, ihan kuten rahakin tulee rahan luokse, niin myös luovuus seuraa luovuutta. Näin mäkin olisin vastannut, jos joku olisi yllättäen tällaisen kysymyksen esittänyt. Nyt kuitenkin parin viikon ajan olen pohtinut tuota kysymystä, enkä ole enää niin varma vastauksestani. 

Olen tullut sellaiseen tulokseen, että kyllä se omalla tavallaan tappaa. Ainakin jonkinlaisen luovuuden. Mainitsinkin sivulauseessa eräässä mun päivä -videossani, kuinka en ole kirjoittanut mitään sellaista, mikä ei liittyisi blogiin tai bloggaukseen, sen jälkeen kun aloitin bloggaamisen. Vihkoni ovat kyllä täynnä kaikenlaisia tekstejä, keskeneräisiä ja valmiita, mutta ne ovat kaikki sellaisia, joista olen kirjoitushetkellä ajatellut, että ne päätyvät blogiini. 

Puoleentoista vuoteen en siis ole kirjoittanut mitään niin henkilökohtaista, etteikö se voisi päätyä blogiini. En mitään tarinoita, en runoja, en päiväkirjaa, en villeimpiä päänsisäisiä ajatuksiani. Ennen kuin aloitin blogin, kirjoitin omaksi ilokseni jatkuvasti. Tekstini olivat nokkelia, soljuvia, ehkä hauskojakin. Sellaisia tekstini ehkä olivat myös blogissani alun perin, mutta eivät enää. Harmi. 

Totta kai bloggaaminen on myös kehittänyt mua kirjoittajana. Yhdyssana- ja kielivirheitä tulee yhä vähemmän ja vähemmän, kun monien googlettelujen jälkeen mieleen on iskostunut, miten jokin sana kuuluu kirjoittaa. Isot alkukirjaimet löytävät paikkansa automaattisesti erisnimistä puhuessa, eikä enää tarvitse miettiä, tuleeko pilkku nyt ennen tuota sanaa vai sen jälkeen. 

Hyviä ja hyödyllisiä asioita ihan jokainen näistä, ja koenkin olevani nykyään parempi kirjoittaja kuin olin ennen bloggaamista. Tai ehkä "parempi" on huono sana kuvaamaan sitä, sillä se riippuu siitä, mitä pitää parempana. Olen ehkä taitavampi nykyään, mutta tylsempi. Osaan ehkä nykyään paremmin kielioppisäännöt, mutta samalla lauseistani on tullut töksähteleviä ja toteavia sen sijaan, että maalaisin kauniin sanoin tarinan paperille tai tietokoneen näytölle.

En nyt tiedä, mihin pyrin tällä tekstilläni. Ehkä haen jonkinlaista vertaistukea teiltä. Oletteko te huomanneet omalla kohdallanne tällaista luovuuden kuolemista bloggauksen vuoksi? Olisiko teillä ratkaisua tähän tilanteeseen, miten saisin herätettyä sen tietynlaisen luovuuden taas eloon? En tahdo kuitenkaan bloggaamista lopettaa, vaan nimenomaan kehittää myös blogia kivempaan suuntaan tekstien osalta.

Kuulostaako yhtään tutuilta nämä ajatukset, vai oonko mä ainoa, jolle on käynyt näin?

16 kommenttia:

  1. Mietinkin täs joskus että nää on vähän muuttunut sun kirjoitukset, mutta en osannut ajatella että miten ;) enkä osaa kyllä auttaa asiassa yhtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän ne on, valitettavasti. Joo en tiiä mitä tässä keksis :-D

      Poista
  2. Hmm.. mulla on ollu jo monta vuotta "writer's block" piirtämisen suhteen. En vaan saa piirrettyä mitään enää käsin. Tää tosin on alkanut jo ennen blogin aloittamista, joten blogia ei ihan voi siitä syyttää.. mä käytän luovuuttani blogin ulkonäön viilailuun ja yritän blogin takia kehittyä kuvien ottamisessa. Vaikka ne aika kökköjä suurimmalti osin ovatkin - edelleen :D Ehkäpä sitä siirtää sitä "vanhaa" luovuutta johonkin uuteen kohteeseen? Mä en ole pitkään aikaan lukenut paljon mitään, mutta nyt ihan jo siitä ilosta, että voin blogiin esitellä hienoja kirjalöytöjäni, olen myös löytänyt lukemisen uudestaan :) Eli puolensa ja puolensa.. Bloggaus tunnutaan ottavan nykyään jotenkin turhan vakavasti ja siksi mä viljelen omaani hymiöitä ja turhuuksia, koska en halua tehdä bloggaamisesta ns. pakkopullaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, hyviä ajatuksia! Ehkä tosiaan sitä siirtää luovuuttaan johonkin muuhun, esimerkiksi tällä hetkellä suuri osa mun luovuudestani toteutuu videoiden kautta, ja ehkä nekin omalla tavallaan tappaa tätä kirjoittamisluovuutta. Vaikka eihän nekään mitään mestariteoksia ole :-D

      Ja joo, mäkin oon kyllä löytänyt joitain innostuksia uudelleen, ihan vain sen vuoksi, että saisin mainita ne blogissa, eli kyllä tästä paljon hyötyäkin on :-) Ehkä mä oon ottanut blogini turhan vakavasti, sillä kun lukijakunta on kasvanut, ei tuu enää kirjoitettua ns. turhia postauksia, vaan ajattelee, ettei ketään kiinnosta lukea muuta kuin sellaisia postauksia, joissa on joku aihe tai punainen lanka :-D Pitää varmaan löysätä pipoa hieman!

      Jes, kiitos kommentistasi, se tuntu avaavan vähän toisella tavalla näitä ajatuksia mulle :-)

      Poista
  3. Minulla on ollut myös kausia, kun mikään muu teksti ei etenä kuin blogien jutut (minulla hullulla, kun blogeja on vielä kaiken lisäksi kolme). Tosin en sanoisi bloggaamisen olevan suoranainen syy. Joskus se kyllä varastaa kaiken kirjoittamisajan ja -energian, mutta kyse on myös siitä, mikä milloinkin innostaa. Omalla kohdallani siis, muiden puolesta en tietenkään voi puhua.

    Tällä hetkellä koen, että itselläni blogit ja muu kirjoittaminen kivassa tasapainossa. Tein sen päätöksen, että blogitekstejä tulee, kun siltä tuntuu ja sattuu olemaan sopiva väli. Toisinaan aika niille kyllä pitää ottaa jostain muusta, mutten tee asiasta pakkopullaa.

    Määrätietoisemmin keskityn sitten muuhun kirjoittamiseen ja asetan itse itselleni deadlinet (koska kukaan muukaan ei sitä tee). Minulla on tietty sanamäärä viikossa ja sen pyrin vähimmillään täyttämään, toki enemmänkin tekstiä saa syntyä. Joskus kirjoittaminen ei kiinnosta yhtään tai tökkii muuten vain, mutta kirjoitan tuon minimin silti. Luovuus iskee aina välillä, toisinaan taas ei, mutta koen sen pysyvän paremmin vireessä, kun joka tapauksessa tuotan tekstiä säännöllisesti.

    Tämä on kai juttu, johon ei ole yhtä oikeaa tai väärää tapaa. Jokaisen pitää vain löytää se oma tyylinsä olla luova. Joskus se voi vaatia taukoa/rentoutumista ja irti päästämistä, joskus kovaakin puurtamista.

    En tiedä, oliko tästä vastauksesta nyt mitään hyötyä. Toivottavasti kuitenkin löydät takaisin luovuutesi lähteille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kiva" kuulla, että muillakin on välillä kausia, jolloin tekstin tuottaminen ei oikein onnistu - vaikka eihän se tietenkään kiva juttu ole. Hyvä että oot nyt löytänyt tasapainon! :-)

      Hmm, pitäisi varmaa kokeilla tuota tiettyä sanamäärää viikossa, ehkä se toimisi mullakin. Toivottavasti löydän siten oman tapani olla luova.

      Kyllähän tästä oli hyötyä! Paljon hyviä ajatuksia ja pähkinöitä purtavaksi mulle, kiitos niistä! :-)

      Poista
  4. Mulle taas bloggaaminen ei oo tehny tätä, vaan viestinnän opinnot yliopistossa :D Tai oikeastaan ne kielenhuoltokurssit ja kielentutkimuskurssit, joilla analysoidaan jokaista pikkusanaa ja mietitään, mitä merkityksiä henkilö haluaa välittää kun sanoo jonkun tavunkin (esim. vaikkaPA tai haluatHAN). Osaan kyllä blogissani hyvin kirjoittaakin nämä mielessä pitäen, mutta kun pitäisi puhua tai kirjoittaa jotain vapaampaa, täytyy harkita useampaan kertaan käytänkö esim. sanaa harkita vai pohtia. Bloggaamisen lomassa on kyllä tullut käytettyä monia tunteja pelkästään siihen että miettii, eihän joku sana/lause aiheuta väärinkäsityksiä tai ymmärtääkö lukija, mitä tarkoitan.

    http://turkoosivadelma.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei joo, tuo saattaa olla mullakin syynä! Tai siis oon hirveä kielipoliisi, ja tahdon itse tuottaa mahdollisimman täydellistä tekstiä, eli tulee kiinnitettyä huomio pieniin tavuihin sen sijaan, että antaisin ajatusten vain virrata paperille. Hmm, ehkä pitäisi koettaa kirjoittaa vaan ajatusten virtaa sen kummemmin kielioppia ajattelematta, ja katsoa mitä siitä syntyisi :-)

      Poista
  5. Mä kirjotin joskus päiväkirjaa blogin ohella. Mutta nykyään ei oo mitään semmmosia juttuja niinkään mitä haluaisi vaan päiväkirjaan kirjottaa :) Mutta oot oikeessa, että monet jutut päätyy blogiin :D Itteeni se ei niinkään haittaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin no totta, jotenkin tulee jaettua tosi henkilökohtaisiakin asioita blogissa, ja vaikka ne suurimmat salaisuudet jäisikin kirjoitettua, tuntuisi tyhmältä kirjoittaa vain ne päiväkirjaan. Niitä suuria salaisuuksia harvemmin kun on, niin siitä päiväkirjan kirjoittamisesta ei tulisi rutiinia, joten koko homma olisi yhtä tyhjän kanssa :-D

      Ja joo, ei muakaan haittaisi, vaikka kaikki jutut päättyisikin blogiin, mutta harmittaa, etten enää kirjoita niin sulavaa ja nokkelaa tekstiä kuin aikaisemmin...

      Poista
  6. rakastuin toho läppäriin! aivan ihana kun se on keltane! mistä oot saanu? sun blogin ulkoasustaki on pitäny mainita mut en oo saanu aikaseks- että on ihanaa muutosta ja tosi kiva kaikinpuolin!
    en osaa kyllä auttaa sua sun ongelmassa että sori siitä :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, mäkin ostin sen ton värin takia :-D Öö, mä ostin Elisalta mut ainakin Anttilan nettisivuilla pitäs olla, Acer-merkkinen toi on mut en muita tietoja muista :--D
      Hmm, no ehkä tää on ohimenevää :-)

      Poista
  7. Samaistun vähän. Kun bloggailin aikoinaan niin valokuvauksesta katsoi into, aina kuvia ottaessa mietti vaan että näkyykö mun asu hyvin ja sopiiko nyt tää ja tää valotus mun postauksen muihin kuviin. Ulkona kävi kuvailemassa vaan jos oli jotenkin kivat maisemat, joita piti kans asetella ja miettiä kokonaisuutta postauksessa. Onneks nykyään osaa taas ottaa sen kivana ajanvietteenä, niinkuin kuuluukin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, etten oo ainoa... Joo kuvien otostakin on tullut jotenkin tylsää pakkopullaa, kun pitää tarkkaan miettiä, millaisia kuvia ottaa ja mikä nyt on paras asento yms. Mut hyvä ettei sulla oo enää tätä ongelmaa, ehkä se mullakin sitten menee vielä joskus ohi :-D

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Oho, mä en ees huomannut tuota virhettä :-D

      Poista

Jokainen kommentti on tervetullut. Kiitos! :-)